Agota Kristof:
Iso Vihko
Tammi, 1988
"Istuudumme vastakkain keittön pöydän ääreen ja toisiamme silmiin katsoen me lausumme yhä hirveämpiä sanoja.
Toinen:
-Paskapää! Persläpi!
Toinen:
-Mulkku! Kusipää!
Näin me jatkamme, kunnes sanat eivät enää yllä aivoihimme, eivät edes korviimme.
Harjoittelemme tähän tapaan noin puoli tuntia joka päivä, sitten lähdemme kaupungille kävelemään."
Ensimmäiseksi, ettehän sekoita tätä Hercule Poirotin luojaan Agatha Christieen. Nämä ovat kaksi aivan eri ihmistä.
Ne Kurimuslaiset ketkä muistavat oppivuosiltaan erään mainion V. Raivion ilahtuvat tiedosta että tämä teos oli eräs hänen kursseilla luettavista kirjoistaan ja osoittavat siksi varmaankin tätä teosta kohtaan sen ansaitsemaa kiinnostusta V.R.:n erinomaisen osaavuuden tuntien. Ne Kurimuslaiset ketkä eivät ymmärrä V. Raivion suositusta mitä suurimpana meriittinä kirjalle kenties kaipaavat enemmän informaatiota:
Tämä kirja on inhottava. Inhottava, ja loistava. Täysin tunteeton kuvaus sodasta pienten kaksoispoikien silmin. He ovat toimivat tarinan kertojina maailmassa mihin eivät kuulu tunteet ja moraali. Tämä on loistava kirja. Nopealukuinen, mutta varmasti mieleen jäävä. Lyhyesti sanottuna: vittumaisen puistattava teos -siis täysi kymppi.
Saatavuus: Katla